keskiviikko 16. lokakuuta 2013

vuoden 290. päivä





 Tänään se vihdoin tapahtui . . .



burn out´in jälkeisen kolmen vuoden epävarmuuden
taistelusta saada jonkinlainen toimeentulo 
tahdosta toipua 
 "takaisin elämään"- pyrkimisen 
ja lopultakin selviytymisen jälkeen  

 epävarmuus  ja pelko tulevaisuudesta on väistynyt


vihdoinkin sain oivalluksen
AHAA-elämyksen
tajusin mitä haluan tulevaisuudessa tehdä




tunne oli tukehduttavan huumaava
humalluin ajatuksesta
olin  pakahtua  fiiliksestä

pää täynnä ideoita
suunnitelmia
koko kroppa tärisi innosta
mieli teki huutaa koko maailmalle

olen vihdoinkin palaamassa takaisin elämään !


tosin, edessä on vielä pitkä prosessi
ja on päästävä muuttamaan sinne tulevaisuuden omaan kotiin maalle

MUTTA, nyt mulla on suunta



*   *   *




3 kommenttia:

  1. Wau, hienoo!
    Mulla samaan meni 4 vuotta. Ei se pal auta vaik joku toinen sanoo, et elämä jatkuu. Tietty se jatkuu, mut millasena.

    Syksy tulee jo sisälle, tänne 2 kerroksee asti. Koivunlehtii kengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, monesti mua taputettiin olalle ja sanottiin :
      " olet niin luova ja sosiaalinen, kyllä sä nopeasti jotain kehität." . .

      Sain sentään tehdä kutsumustyötä 30 vuotta:-)

      Poista
    2. Mä ehin tehä 'kutsumustyötäni', eli ääntä 31 vuotta...

      Poista

Piristä päivääni viestillä