maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mie romahan



Maaliskuu,
kohti kevättä
loskaa, tuulista, räntäsadetta.

Väsyttää - en saa nukuttua
kroppaa kolottaa - en tunne mitään
iloitsen töihin pääsystä - haluaisin aamuisin jäädä kotiin
itkettää - olen turta.

Miksi se musta tikka tuli koputtelemaan lähimetsään 
tuli surullisia uutisia - lähipiirissä vakava sairaus.
Eikö jo surut olis riittänyt ,
kun meiltä jo kaksi rakasta koiraa vietiin!


*   *   *


6 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu kuin murheita olisi yli omien voimien. Rämmitään kuitenkin eteenpäin, kyllä se kevät paistaa meillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina tsempistä.
      Haluaisin tuon "taakkarepun " välillä tyhjentää.

      Poista
  2. Aina sitä paskaa sataa niskaan, siihen on vaan totuttava ja ammennettava voimia ittelleen sieltä mistä voi. Vääksystä?

    Parempia vointeja. :)
    xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Mietin vain, että onko nämä surut hinta siitä, että sai tuon Vääksyn kodin - kaikella on hintansa.
      Eihän tässä uskalla olla onnellinen . . .

      Poista

Piristä päivääni viestillä