keskiviikko 4. toukokuuta 2016

entisillä kotikulmilla



Päivänä eräänä huhtikuun lopulla lähdin koirien kanssa viemään kylässä luonamme ollutta poikaani takaisin stadiin ... ja yövyimme pari yötä entisillä kotikulmilla.

Kehätielle tullessa alkoi sydämen tykytykset ja hengenahdistus
.... ne tietyöt, autot, ruuhkat, kivikylä.
Mieli olisi tehnyt samantien kääntyä takaisin kotiinpäin Hämeeseen.



Käytiin kiertelemässä vanhoilla mestoilla,
muistelemassa menneitä.


Entinen puutarhapalsta oli vielä paikallaan, voi kuinka onnellinen oli siellä kuokkiessa omalla pienellä palstalla,




Kävelylenkit silloisen pinseritrion kanssa - taisi muutama kyynelkin muistellessa vierähtää.



 

Entinen puisto/ peltoalue oli raiskattu !!!
 Alue missä Amore jo pentuna kirmaili vapaana kavereiden kanssa.




Entisen kotitalon viereen oli valmistumassa mustaksi maalattu päiväkoti.




Entinen kotikatukin oli raiskattu - surullista.



Lähimetsä oli muuttunut kaatopaikaksi - - - 



puun juureen oli "jemmattu" ilopiippu  - tuntui pahalta,
mitä kaikkea metsässä leikkivät lapset sieltä löytääkään.



Onneksi vielä jotain oli entisellään - toistaiseksi.
Tuon vanhan puun ohi on tassuteltu monet kerrat.





Kevät oli hiukan edellä siellä - valkovuokot oli jo kukassa.



Ystävän luona oli mukava käydä
ja hänen ihanat karvakorvat  Dana, Disa ja Ukko
- heitä kaikkia on ollut ikävä.


*   *   *